Näin keskellä yötä rupesin sitte kirjottamaan postausta. En tiedä miksi.
Anyway, halusin tässä postauksessa vähän avata minun ajatusmaailmaani, tälleen julkisesti..
Jos en ole jo aikaisemmin maininnut, nii sairastan keskivakavaa masennusta.
Kaikki lähti siitä kun minua kiusattii peruskoulussa, kunnes täytin 14 ja muutettiin nykyiseen asuntoomme.
Meni muutama vuosi ja sitte jouduin seksirikoksen uhriksi, kun olin 15..
Multa lähti loputki itsetunnon rippeet, ja sain masennuksen.
Minulla on viikottaiset juttelukäynnit ja masennuslääkkeet, mutta silti olen hieman eksyksissä tässä elämässä..
Mulla on ollu tämä koulun alku vähän takkuista, en oo tähän mennessä ollu koulussa edes viikkoa putkeen.. Ja tämä viikko oon vaa istunu kotona. En ole käyny edes ulkona, sitten maanantain jälkeen.
Jotenkin on niin paha olla..
Onneksi ensi viikko on syysloma, niin saan ihan luvan kanssa ottaa rennosti.. Ja ku on koko perhe kasassa, niin saan viettää heidän kanssa aikaa..
(Arki-illat kun on sitä että pikkusisko on omassa huoneessa, ja isä töissä tai tietokoneella ja mä katon äidin kanssa kahdestaa telkkaria, tai sitte mä oon syrjäytyny yksikseni pelaamaan tai dataamaan)
Opettaja minulta kysyi maanantaina tekstiviestillä, että olisiko minun helpompi aloittaa loman jälkee teoriatunnit mun luokan kanssa..
Se viesti pisti mut kokonaa sekaisin.
En halunnut luovuttaa, mutta sen viestin jälkeen mun pää meni sekaisin, niin ku joku olisi ravistanu sitä..
Maanantaina yritin mennä kouluun, mutta jäin suojatien toiselle puolen, ja koulu oli toisella puolen.
En tiiä pelkäänkö mä jotain, vai mikä siinä on..
Haluan kuitenki saada opiskeluni tehtyä, olen tunnollinen oppilas..
En silti pääse lähdettyä..
Syysloman jälkeen aion nostaa pääni tästä suosta..
Teoriatunneille on helpompi mennä..
Ja kerran kun saan yhden viikon tehtyä, nii toinen viikko on jo helpompi tehtyä..
Siitä se lähtee..
Jouduin keskeyttämään Huhtikuussa opiskelut, ja jäin hieman jälkeen muita..
Joten niitä rästihommiaki on tekemättä..
Välillä tuntuu että nää kouluhommat ajaa mut hulluksi, mutta se on vaa mentävä eteenpäin.
Ei saa luovuttaa.
Noo, eiköhän tämä ollut tässä u . u
Ensiviikolla tulee sitte nukkepostauksia :3
Kuolaan jo nyt päästä kuvaamaan nukkejani, eniten toki Naomia <3
Mutta ei sitä täällä kotona tule liikautettua edes sormea siihen suuntaan.. ;_;
No mutta.. Muimui o/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti